Tänään ollut varsinainen lököilypäivä, herättiin joskus kolmen jälkeen kun viime yönä meni inasen pitkäks. Pelattiin johkin aamuseiskaan ihan helvetin koukuttavaa peliä, eli tietenkin The Sims 3:sta. Koko päiväkin on oikeastaan menny kyseistä peliä hakatessa ja kyllä nyt kelpaakin, kun saatiin ilmatteeks netistä niitä vaatteita ja tontteja yms.

Muru kävi sitten vielä kipaseen meille ruokaa kaupasta ja teki ihanaa kinkkupastaa <3 Namii. Käytiin saunassa ja laitoin kasvonaamion, teki hyvää. Laitoin vielä kunnolla nassurasvaa ja tuntu että iho oikein huusi sitä. On ruvennut pikkusen itään ajatus siitä, että vois mennä jonnekin kasvohoitoon. Oon innostunut meidän naapurissa sijaitsevan kosmetologin nettisivuista ja aattelinkin käydä tesmaileen.

Muru lähti töihin äsken ja se lupaili tossa että lähetään aamulla shoppailureissulle, kun mä siitä niin intoilin sille. En tiiä sitten miten tää lupaus toimii käytännössä, kun kumminkin rankan työ-yön jälkeen haluis vaan kellahtaa nukkuun. Ajattelin pysyä taustalla henkisenä tukena ja meinaan datailla tässä aamuun. Luulen ettei oo kauheeta tuskaa, kun ottaa meidän viime aikaiset valvomiset huomioon.

Käytiin kattoon perjantaina yhtä omakotitaloa Sastamalasta. En tiiä iskeekö vanhuus vai mitä, mutta en jaksais enää tätä touhua. Me asutaan ihan ydinkeskustassa, tuhat baaria ihan kivenheiton päässä ja kaks tässä meidän talossa. Tässä pyörii koko ajan niin epämääräsen näkösiä hiippareita (ei sillä ettenkö itse olis..) ja pissikset värjöttelee baarijonossa minarissaan, rupee niin ottaan aivosta. En ollu varma, kun eilen tulin kotiin, että oliko lähempänä taas itku vai nauru. Naapereitakin rupee sen verran häiritseen meidän olemassa olo, että ehkä on parempi suuntautua sinne omakotitaloon. Eli kyseessä synttärini, joita vietettiin viikko sitten. Pojat sai mm. mieleensä lähteä pyyhkeet päällänsä hakemaan alakerran baarista röökiä ja mä fiilistelin aamuyöllä Eppu Normaalin tahdeissa. Et kai se on ihan ymmärtävää ettei naapurin rouva kauheen mielissään ollut kun se mun kimppuun kävi viikko sitten kun odotin hissiä.

Toi äsken mainittu omakotitalo on otettu pois laskuista kun siihen pitäis tehdä kaikkea viemäröintiä ja jätevesille keksiä joku uus apaja, joten soitetaan huomenna muutamalle välittäjälle ja kysytään josko voitais vilkaista paria uutta ehdokasta. Pankistakin ne lupas nyt huomenna soitella lainahommeleista. Että kaikki toivottavasti ois nyt paketissa pian.

Mä vaan näen itteni niin hyvin jossain maaseudun rauhassa, katselemassa keittiön ikkunasta aamuista ja usvaista maisemaa. Kuuntelen hiljaisuutta samalla kun kahvi tippuu ja vien sen murulle sänkyyn. Kun käytiin katsomassa tuota taloa, niin siellä mut valtasi sellainen hyvänolon tunne, että tänne mä kuulun, täällä mun täytyy olla. Odotukset on tosi suuret tuosta seuraavasta talosta, ainoat huonot puolet siinä on tosin naapuri heti vieressä ja murulla tunnin työmatka. Mut saas nähdä, ei sitä tiiä jos rakastutaan siihen taloon ja matkan kestäis sen varjolla.

Muuten kaikki on vallan hienosti, meillä on kivaa ja ihanaa yhdessä murun kanssa. Naima-asia etenee jne. Oon tosi onnellinen.

Koulun kanssa ei sitten niinkään hyvin, oon ajatellu että pidän nyt taukoo taasen kun en vaan jaksa ja pysty, voimavarat ei vaan riitä vaikka mitä tekisin. Ahdistaa niin pirusti. Oon aatellu hakea töitä ja oonkin jo moneen paikkaan laittanu avoimen hakemuksen, mut ei tämmösenä aikana niin vaan hommia löydy, ellei oo niin loistava kuin mun muru, että sai oikein vakipaikan. <3