"Suhun rakastuin Mikko, oot elämäni mies
Sä saat mut nauramaan, on hulluus sul veressä
On muijas tosikko, se ei sua ymmärrä
Sanoin, haluun vaan sun parasta ja että seuraat sydäntäs
Pallo on nyt sulla, en aio olla kolmas pyörä"

Tukehdun näihin kuvioihin, en ymmärrä miten yhteen ihmiseen voi mahtua tällainen määrä kaikkea, tunteita laidasta laitaan. Kuvioiden piti olla jo selvillä tammikuussa, mutta nyt elellään jo toukokuuta, tahdon päätöksen ja selvän sellaisen, se on kyllä tai ei, mihinkään välimuotoon en enää suostu. Noin muuten mihinkään ei mulla ei olisi kiire, jos asiat etenisivät siihen pisteeseen mitä olen kauan toivonut. Mutta kun faktat on sellaiset kuin ovat, tiedän että tulee takkiin. Miksi en osaa siirtyä nyt jo eteenpäin?