Olisitko sinä kenties seuraava joka särkee sydämeni? Voit myös toki olla samanlainen tunteita herättämätön ruma idiootti, joita tielleni on eksynyt ihan liikaa. Miesrintaman huonolle jatkumolle ei ole loppua, fiftari, kitaransoittaja ja nyt viimeisimpänä nokialainen marjanpoimija(olen vieläkin siihen ihastunein ikinä ;<). Fiftari sai sen pennunkin taannoin, voi onnea ylpeälle tyttövauvan isälle.

Tekninen tuki vain heiluu mukana, vaikka nähdään harvinaisen vähän nykyään ja hyvä juuri silleen, viimeksikin meni meidän touhut pahoille teille. Palo jotenkin kiinni siihen vaikka itse tavallaan toivoin että oltaisiin jatkettu, en vain pysty olemaan sellaisessa touhussa mukana jossa tehdään pahaa sen tytölle. Kukaan ei ole sen arvoinen. En tietenkään ole paras puhuja, teinhän sentään liian paljon pahaa entiselleni. Toivottavasti se ei ikinä tajua niitä pahuuksia joita sain aikaan, ei sillä ettenkö ansaitsisi huutoja ja iskuja sydämeen, mutta en halua sille ihmiselle sitä riittämättömyyden tunnetta enää yhtään enempää. Onkohan se onnellinen valitsemallaan tiellä?

Koulu ei jaksa taaskaan huvittaa tipan märkääkään, eilen pinnasin taas ihanasti koko päivän ja käytin ajan hyödyllisesti kaverin kanssa kahvilla istumiseen ja illalla kokeisiin lukien. Toki siitä oli hyötyäkin, yritystoiminnan uusinnasta tulee homohyvä numero ja kansantaloudesta pääsen luultavasti kuitenkin läpi. Vielä pitäisi kirjoittaa etiikan ja psykologian päiväkirjoja, tehdä liikunnan essee ja osallistua toimistopalveluiden pajaan tulevalla viikolla. Koulua jäljellä periaatteessa  kolmisen viikkoa kun seuraava viikko on torso helatorstain ja sen jälkeisen perjantain ansiosta. Harvinaisen kannattavaa muuten laittaa tuo perjantai vapaaksi, lintsausviisarit heilahtaisi muuten ihan liian ylös.

Ei oikeastaan huvita oikein yhtään mikään, kaikille tulee oltua nykyään niin vittumainen, vaikka kukaan ei sitä ansaitse.

Soittais se jo. ;<

Et mua huomaa,
jos en pidä ääntä itsestäin,

olen kuin ilmaa,
mitä jos se loppuu
yllättäin?