Oikeasti nyt pitää ottaa itteään niskasta kiinni, viime kertaisesta kirjoituksesta on ihan liian kauan vaikka mitä kaikkea kivaa infoamisen arvoista on tapahtunut näiden viikkojen aikana kun en ole kirjoitellut. Aina olen melkein kirjoittamassa mutta siitä taas ei ole helvetinkään hyötyä kun se on _melkein_.

1) Koulussa on kivaa.
Tämä tyttönen on viihtynyt viime ajat koulussa kuin liimattu ja ennen talvilomaa olin kahtena päivänä osittain pois kun oli oikeastikin menoa. Tuntuu että nyt vihdoin olen löytänyt innostuksen tuohon ja jaksan vaikka kuinka, läksyjä toki en ole saanut tehtyä edelleenkään mutta kaikki muu menee niin loistavasti. Toki aamuheräilyt on perseisintä ikinä ja toimistopalveluiden nollat huolestuttaa, mutta tästä niin kuin kaikesta muustakin selvitään. Jos kaverikin tulee vaikka parin viikon tutustumiselle mikäli opinto-ohjaaja innostuu ideasta.

2) Henkilökohtaisen elämän käännös parempaan.
Voin hyvin ja on kiva olla. Kaikki uudet asiat innostaa urakalla ja teen kaikkea ihan erilaisella volyymilla kuin ennen. Olen aloittanut vihdoin liikkumisen ja syömisten vahtimisen, tykkäilen itsestäni oikeasti nyt sekä aion antaa itselleni sitä mitä ansaitsen - eli parasta. Henkilön kanssa kaikki on selvää ja ei enää tarvitse käyttää päivästä liikaa tunteja sen pohtimiseen. Ihana olla toisen lähellä kun siltä tuntuu, ilman omantunnontuskia. Peli on molemmille selvä ja sen mukaan elellään, virtaan muotoutuen. I love it.

3) Kevät tulee.
Aurinko paistaa kun pääsee koulusta ja lämmittää ihanasti. Pian on pääsiäinen, vappu ja metrilakut. Koulusta alkaa ihana kesäloma muutaman kuukauden päästä ja saa nauttia urakalla kaikesta ihanasta mitä kesä tarjoaa. Tampere on niin uskomattoman kaunis kaupunki kesällä ja toki ihan sydäntalvellakin. Grillailut porukoilla ja syödä jäätelöä, ihailla kesäpoikia.

4) Löysin maailman ihanimman laukun.
Haluan sen. Huomenna pitää heti soittaa aamulla mutsille kriisipuhelu jos se suostuisi rahoittamaan jälleen kerran erittäin järkevää haluani. Iskin siihen heti silmäni, rakkautta ensi silmäyksellä, tosin ennen tätä en ole koskaan uskonut tuohon. Pitää huomenna mennä silittelemään sitä Sokokseen koulumatkalla, ettei se vain ole jonkun muun vietävissä. Tosin se huusi mun nimeä ja mä sitä. Toivottavasti mutsi suostuu, itse en millään pysty panostamaan tuollaista rahasummaa.

Kaverin kanssa ollaan paranneltu maailmaa kahvilla istuskellen monta kertaa viikossa, joskus kaikki on täydellisen ihanaa ja joskus taas tuntuu siltä että kaikki on ylivoimaista. Onneksi yhdessä me pystytään ihan mihin tahansa ja koska vain. Toista kaveria on ihana myös nähdä ja jutella kahdestaan kaikesta, lyyli on oikeasti sellainen ihminen joka saa ehkä eniten meikäläisen uskomaan itseeni. Sillä on muutenkin piristävin vaikutus ikinä, se tietää mistä narusta vetää ja koska. Haluaisin itse olla hänen kaltainen, ehkä joskus vielä. Elämän valo laittoi viestiä viikonloppuna, hymyilen vieläkin sen johdosta.