Mua jaksaa aina vaan enemmän ja enemmän mietityttää se, miten osaan pilata kaiken jollain tavalla. Palataan ajassa hieman taaksepäin eli marraskuulle ja herra T:hen. Heitän sen ulos kun meidän mielihalut ei kohtaa, sittemmin uusi sekoilu lisää josta saakin lukea alempaa muutaman rivin verran ja kun kaikki on jo pilalla, keksin olevani hiusrajaani myöten ihastunut siihen.

Oltiin eilen tyttöjen kanssa baarissa, T oli entisensä, moikkasi ja meillä oli koko ajan pientä silmäpeliä ilmassa. Monen rohkaisudrinkin jälkeen uskaltauduin herrasen pöytään istumaan, juttu lähti odotettuun tapaan liikkeelle ja T jopa ehdotti että olisi tullut heti luokseni yöksi, ellei mulla ois ollu jatkoja tyttöjen kanssa. Varovaisesti pussailtiin ja pyysin sitä soittamaan, sitten menin hetken päästä sen pöytään uudestaan ja T kertoi tavallaan seurustelevansa. Siitä ei kuulemma tule yhtään mikään ja se ei ole este mihinkään.

Mua kaivertaa toki tuo, mutta myös se miten olen niin järjettömän pikkuinen vielä sen mielestä. Kysyin, että onko tuo jotenkin tullut vastaan tässä meidän jutussa ja se vastasi ettei, ilmeisesti ongelma on siinä, että se ei periaatteesta pysty. Onhan meillä sitä ikäeroa kymmenen vuotta, sitä en tietenkään voi millään pois pyyhkiä, mutta kun se selvästi haluaa mua, en tavallaan tajua ongelmaa. Loukkaannuin hieman tuosta seurusteluasiasta ja lähdettiin tyttöjen kanssa hillittömällä kiireellä, enkä edes katsonut herraan päin, vaikka se oli viiden metrin päässä laulamassa. Tiiän, ettei se soita, mutku haluan että se soittaa. Mulle riittäisi tällä hetkellä rento yhdessäolo ja läheisyys.

Mitä tähän naiseen tulee ja mikäli herra soittaa mulle, ei ole mun vika ettei niiden juttu toimi ja toinen on heti hyppäämässä mun syliin. Mä en ole enkä varsinkaan ala kenenkään moraalinvartijaksi, aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä, jos se haluaa pitää kivaa niin haluan mäkin. Mä en ole vastuussa muiden päätöksistä. T:n pöydässä istu jotkut sen tutut jotka tiesivät sen seurustelusta ja se nainen katteli mua aika pahasti. Toivottavasti T sanoi sille illan päätteeksi, että me ollaan vaan vanhoja tuttuja, ettei tulis hankaluuksia kenellekään.

Jos lopettais tän itsepetoksen ja sisäistäis sen ettei se puhelin soi. Mä vaan taas kerran pilasin ihan kaiken. Joskus on hemmetinmoinen häpeä olla hidas tajuun asioita ajoissa.

Ite saat päättää, en voi pakottaa,
mutku vapaus koittaa, ni tiedät kelle soittaa.